Hylkeiden kannanhoitosuunnitelma on päivitetty edellisen kerran 2007, jonka jälkeen hyljerintamalla on tapahtunut paljon. Kannat ovat kasvaneet voimakkaasti vuosituhannen vaihteen aallonpohjasta, ja kasvu jatkuu. Samalla hylkeiden aiheuttamat vahingot kalataloudelle ovat huomattavia. Lisäksi metsästyssaaliin kaupallista hyödyntämistä on rajoitettu lakikeinoin.

Kannanhoidon tavoitteita

Suomen merialueen hyljekantojen hoidon päätavoitteina on hallin suotuisan suojelun tason säilyttäminen ja itämerennorpan osalta se, ettei suojelutaso vuoteen 2030 mennessä heikkene ja lopulta suotuisan suojelutason saavuttaminen.

Hyljekantojen elinvoimaisuuden turvaamisen ohella tavoitteena on huomioida elinkeinoharjoittajien ja kansalaisten tarpeet ja näkemykset sekä sosiaalinen kestävyys.

Nykyisin itämerennorppakanta on 20 000–36 000 eläintä ja vuosittainen pyyntikiintiö Perämeren-Merenkurkun kannanhoitoalueella on viime vuosina usein ammuttu täyteen. Itämerennorpan kiintiötä on viime vuosina nostettu kannan edelleen vahvistuessa. Metsästysvuosina 2025–2026 ja 2026–2027 kiintiö on 425 norppaa.

Hallikanta on 50 000–70 000 ja sen osalta saaliskiintiö (1050) on riittänyt. Hallikiintiöstä on viime vuosina käytetty keskimäärin vain kolmannes, joten harmaahylkeen metsästystä ei tarvitse nykyisestä ainakaan vähentää.

Kiintiöiden ja saalisilmoitusten noudattaminen

Itämeren hyljekannat ovat siis vahvat ja elinvoimaiset. Kiintiöiden sekä saaliiden valossa metsästys on kestävää. Mitä jää metsästäjän vastuulle?

Metsästäjän lakisääteisiin velvoitteisiin kuuluu saaliin ilmoittaminen Suomen riistakeskukselle Oma riista -palvelussa. Myös kiintiön täyttymisen seuraaminen on yksi metsästäjän velvollisuuksista. Suomen riistakeskus julkaisee määräyksen metsästyksen päättymisestä kiintiön täyttyessä. Koska saalisilmoitukselle sallitaan kolmen päivän viive, kokonaiskiintiön ylitys on joskus todellisuutta.

Kiintiön ylittyminen on tapahtunut vuosina, jolloin olosuhteet ovat olleet edulliset norpan pyynnille jäältä ja usea seurue on saanut saalista nopeassa tahdissa. Metsästäjien tuleekin ottaa vastuuta ja jarruttaa pyyntiään, mikäli kiintiön täyttyminen on lähellä.

Vaikka hallikiintiö ei olekaan täyttynyt, myös sen lakisääteinen saalisilmoitus on metsästäjän velvollisuus. Täyttymättä jäänyt kiintiö kertoo omaa kieltään riistakannan tilasta, metsästyksen kestävyydestä ja haasteista, mutta myös käsillä olevasta riistakonfliktista.

Riistatiedon keruu

Saalisilmoituksista saatava tieto on osa hyljekantojen seurantaa. Luonnonvarakeskus (Luke) vastaa hyljekantojen laskennasta yhdessä Ruotsin kanssa. Saalisilmoituksessa pyydetään ilmoittamaan eläimen laji, ikä, sukupuoli ja pyyntipaikka. Lisäksi hyljehavaintoja voi kirjata Oma riistaan.

Luke toivoo metsästäjiltä näytteitä saaliseläimistä. Vapaaehtoinen saalisnäytteiden lähettäminen on erityisesti metsästäjiä palveleva tiedonkeruun muoto, koska tieto eläinten terveydestä ja kannan lisääntymiskyvystä on kiintiöiden määrittämisen perusta. Pyyntiretkien ja varusteiden kustannuksia voi myös osin kompensoida saalisnäytteestä maksettavalla palkkiolla.

Hyljesaalista myyntiin?

EU kielsi asetuksellaan hyljetuotteiden kaupan vuonna 2009. Kielto on tarkentunut ja tiukentunut Suomenkin osalta sen jälkeen. Itämeren hylkeitä ja niistä jalostettuja tuotteita ei saa saattaa markkinoille, eli lihan, vuotien, traanin ja luiden kaikenlainen kaupallinen hyödyntäminen on kielletty.

Kiellon taustalla on kansainvälistä huomiota saanut eläinten hyvinvointiin ja oikeuksiin liittynyt kampanja, jolla pyrittiin lopettamaan hylkeenmetsästys. Tämän kampanjan seurauksena tehty laki hyljetuotteiden kaupan estämiseksi on keinotekoinen häiriö edelleen kasvavien merihyljesaaliiden hyödyntämisessä. Kiellosta on seurannut arvokkaan riistaeläimen ja siitä saatavien raaka-aineiden osittaista haaskaamista. Esimerkiksi suuren uroshallin liha- ja traanimäärä kattaa nopeasti yksityistalouden tarpeen.

Harmaahylkeen kiintiö tulisi oletettavasti täytettyä ja kalatalousvahinkoja ehkäistyä tehokkaammin, mikäli harmaahyljesaalista olisi mahdollista myydä. Tuotteille olisi kysyntää, sillä nyt Suomeen tuodaan hyljetuotteita Grönlannista, jolle on myönnetty poikkeus myyntikiellosta.

Hoitosuunnitelma ottaa kantaa tähän kysymykseen ja Suomi neuvottelee aktiivisesti kiellon poistamiseksi. Myyntikiellon poistumista odotellessa metsästäjien tulee hyödyntää saaliinsa tarkasti ja mikäli tarvetta hylkeelle ei ole, pidättäytyä ampumasta.

Näkymätön hylkeenpyytäjä

Avomerellä ja jäälakeuksilla tapahtuva hylkeenpyynti tulee näkyväksi vain tekijöiden oman raportoinnin, toiminnan ja kertoman kautta. Metsästyksen kestävyys ja eettisyys määritellään siitä kertovien julkaisujen, kuvien, videoiden ja haastatteluiden perusteella.

Jokainen hylkeenpyytäjä on pyyntimuodon edustaja suurelle yleisölle. Kun oma toiminta, sen arvot ja perusteet ovat kaikin puolin kunnossa, on toiminnasta viestiminenkin turvallista.

Hylkeenpyynti kalastusvahinkojen ehkäisijänä

Hylkeet aiheuttavat huomattavia vahinkoja rannikkokalastukselle ja kalankasvatukselle. Vaikutukset ulottuvat myös uhanalaisiin kalalajeihin ja -kantoihin. Metsästäjät voivat tehdä yhteistyötä kalastajien kanssa kohdistaen pyyntiä vahinkoa aiheuttaviin hylkeisiin. Metsästäjät ja kaupalliset kalastajat tekevätkin monin paikoin yhteistyötä hyljeongelmien torjumiseksi. Kaupallinen kalastaja voi toimia myös metsästäjän roolissa, joten hylkeenpyynnin säännöt ja eettiset ohjeet koskevat myös heitä.

Hylkeenpyynti on meillä hyvissä kantimissa

Valtakunnallisesti merkittävimpiä ongelmia on kannanhoitosuunnitelmassa esiin tuotu hyljetuotteiden kauppakielto. Kansallisen linjan mukaan EU:iin pyritään vaikuttamaan hyljetuotteiden kauppakiellon muuttamiseksi, jotta kansalliset erityispiirteet tulisivat huomioitua ja kestävän käytön periaate palautuisi merihylkeiden hyödyntämisen perustaksi.

Jokainen metsästäjä osallistuu tähän työhön parhaiten tarkastelemalla omaa ja yhteisönsä toimintaa sekä sen positiivista julkituontia, jotta hylkeenpyynti nähtäisiin tulevaisuudessakin hyväksyttävänä riistan hyödyntämisenä.